Toivepostaus: Mä oon rekkamies (eiku nainen)

Multa kyseltiin jossain vaiheessa postausta opiskeluistani, ja tästä alasta. Tässä se nyt tulee! Ja ettei mun tarvitse väsätä kahta erillista postausta, laitoin tähän kuvitukseksi puhelinkuvia viime- ja tältä viikolta, ja samalla kuulumisia tältä viikolta. :-)

Kaikki lähti vitsistä. Muutama kaveri opiskeli ennestään ammattikoulussa logistiikkaa, ja kun mulla tuli eteen se elämänvaihe, kun pitäis valita jatko-opiskelupaikka, raksitin sieltä Nokian toimipisteen logistiikka-alan perustutkinnon, yhdistelmäajoneuvonkuljettaja. Mulla oli vain pieni oletus siitä, mitä homma tulisi pitämään sisällään, muttei mitään aavistustakaan, miten seuraavat kolme vuotta tulis sujumaan. Ja ihan hyvä, etten tiennyt.

Aloitin (nyt jo) entisen kotipaikkakuntani ammattikoulussa ensimmäisen vuoden, ja vaikka tunsin sieltä kymmeniä ihmisiä, en kuitenkaan luokaltani ketään. Mun lisäksi meidän ryhmässä oli yksi tyttö, ja Hertasta tuli mun pelastus. Oltiin kuin paita ja peppu. Ensimmäinen vuosi logistiikka-alan opinnoissa sujui hyvin. Aloin oppia alan asioita pikkuhiljaa. Tuli kesäloma (ja silloinkin oltiin Hertan kanssa kuin liimautuneita toisiimme), ja alkoi toinen lukuvuosi. Lähdin heti ekan jakson alussa työssäoppimaan, ja homma toimi vaihtelevasti. Sain jakson kuitenkin hyväksytysti suoritettua, ja koulu jatkui normaalisti toisessa jaksossa. Sitten heitin kaiken ranttaliks. Ei huvittanut aamulla herätä ajoissa, hyvin pystyi jättämään tunteja väliin, ja ketä haittaa jos lähden tunnin aikaisemmin? Lopputulos oli se, että mulle annettiin tämän vuoden tammikuussa kaksi vaihtoehtoa; erota tai keskeyttää opinnot. Keskeytin opinnot, ja lähdin etsimään itseäni. 

Koko kevään mietin, että mitä tekisin elämälläni. Mietin muita opintovaihtoehtoja, mutta aina päädyin tähän samaan alaan. Päätin vaihtaa koulua Tampereelle, Hervannan toimipisteeseen. Kesän aikana muutin myös pois kotipaikkakunnaltani. Kouluni alkoi tai lähinnä jatkui lähes kaksi viikkoa sitten, ja tämän viikon maanantaina aloitin työssäoppimisjaksoni. Opiskelen toisella lukuvuodella, olen tavallaan kertaamassa syksyä ja oppimassa uutta kevään aikana. :-)

Olen työssäoppijana Itellan logistiikkaosastolla, ja olen tykännyt ainakin tämän viikon perusteella työstäni ihan älyttömästi! Olen vielä seuraavat kolme viikkoa repsikkana, eli pääsen tutustumaan nimenomaan kuljetuspuoleen suoraan omin käsin. Ja saa samalla nähdä maisemia, tää homma on melkoista maakuntamatkailua. :-) Viimeiset neljä viikkoa työssäoppimisjaksostani työskentelen terminaalityöntekijänä, eli ajan trukkia, lastaan autoja, järjestelen terminaalia jne. Sitäkin odotan innolla, taas tulee vähän vaihtelua työpäiviin. Ainoa miinus tällä hetkellä ovat pitkät työpäivät, mutta toisaalta niiden ansiosta saan aina perjantain vapaaksi. Tämän viikon ajan olen herännyt joka aamu 5:15, lähtenyt ajamaan töihin kuuden jälkeen aamulla, ollut takaisin terminaalilla noin kello 16:30-17:00, eli kotiin olen päässyt vasta puoli kuuden hujakoilla. Ja jokainen päivä on erilainen, kuljettajan päivät eivät ikinä mene ohjekirjojen mukaan. Niin sanotusti harakoille menneet päivät ovat enemmän sääntöjä kuin poikkeuksia. Aikataulut saattavat olla todella tiukkoja, mutta välillä niitä on mahdoton noudattaa.

Tarkoituksenani olisi valmistua keväällä 2015. Virallinen ammattinimikkeeni tulee olemaan yhdistelmäajoneuvonkuljettaja eli kansan kielessä rekkakuski. Saamme koulusta niin hyvät valmiudet alaan, että pystyn työllistymään sekä kuljetukseen että terminaaliin. Pääasiassa tietysti kuljettajan töihin. Valmistuessani omistan sellaiset ajokortit, millä saan ajaa henkilöautoa, kuorma-autoa ja yhdistelmää (puoliperävaunu tai täysiperävaunu). Lisäksi löytyy trukinkuljettajan ajokortti, ADR-luvat (vaarallisten aineiden kuljetuslupa, sisältäen muistaakseni kaiken muun paitsi pommit ja radioaktiiviset aineet) ja ammattipätevyys, tottakai! :-)

Naiset. Mikäli ala sattuu yhtään kiinnostamaan, hakekaa ihmeessä! Nykypäivänä teknisistä aloista halutaan saada tasa-vertaisia, ja jonkin verran terminaaleilla näkeekin jo naispuolisia kuljettajia. Ja sitäkin enemmän varastotyössä. Nainen voi olla ihan yhtä hyvä kuljettaja ja sopiva työntekijä näihin hommiin, kuin miespuolinen kollegansa. Ja tässäkin työssä on se etu, että nuoria mieskuljettajia tulee paljon teillä ja terminaaleilla vastaan... ;-) Hehe. 

Jos jäi jotain kysyttävää, kysykää ihmeessä pois! Yritän vastata parhaimman mukaan. :-)

Music is my heroine

Ajattelin tässä teille ajankuluksi tehdä pienen musiikkiaiheisen postauksen! Musiikkimakuni on ihan käsittämättömän laaja varsinkin yksittäisten kipaleiden suhteen, mutta eniten iskee rockabilly ja psychobilly sekä suomirock/-pop, mutta jälkimmäisin musiikinlaji on ehkä vähän tunnetumpi, kuin kaksi ensimmäistä, joten päätin nyt ottaa valtuudet omiin käsiini ja toimia näiden edellämainittujen musiikkityylien sanansaattajana, joten play and enjoy! ♥

My tattoos

Tatuointipostausta toivottiin ja tässä se tulee! :-) Ensimmäisen leimani (eli sulkani) otin 17-vuotiaana eli aikalailla tasan kaksi vuotta sitten. Mietin silloin pitkään, että otanko kuvan vai tekstin, ja sulkaan päädyin sitten. Mulle tulee sulasta aina mieleen vapaus ja höyhenenkeveys eli sellaista sillä on tarkoitus symboloidakin. Selän tekstillä (toteutus meni hieman pieleen, myönnän ja ajattelin kuvaa korjata myöhemmin) on sellainen tarina taas, että sain rippilahjaksi sydämenmuotoisen korun, jossa luki kolme sanaa; love, believe, trust. Kannoin sitä korua konfirmaatiopäivästä tämän vuoden huhtikuuhun asti taukoamatta kaulassani - siitä muodostui jo vähän osa mua (kunnes hakkautin rintani ja korut peittivät tatuointia...). Ja aikanaan halusin tatuoida nuo sanat itseeni, sillä jos koru hukkuu, sanat kulkee kuitenkin mukana.

Perhe on aina ollut mulle tärkeintä elämässä, enkä halunnut kantaa mukanani mitään perinteistä "familytatskaa", joten piilotin perheenjäseneni tähtiin - kolme tähteä jalassa tarkoittaa siis äiti, isä, veli. Kuva näytti valmistuessaan hyvältä, mutta jostain syystä jalassani ei tahdo pysyä muste, vaikka se on kahdesti väritetty uudelleen. Noh, pysykööt tuollaisena, ajatus on tärkein! :-) Neljäs tatuointini taas on kädessä oleva ruusu, joka on lempikukkani (etenkin punaiset ruusut). 

Rinnassa oleva tatuointini on ainoa, jolla ei ole sen syvempää merkitystä. Paitsi se, että siitä asti kun ensimmäisen leimani otin, haaveena oli tatuoida rintakehä. Nyt ollaan jo aika lähellä haaveen toteutumista! Tähtien ääriviivat ja kyyhkyset ovat tehneet eri henkilöt. :-) Tähdet otin hetken mielijohteesta puolitoista vuotta sitten, kyyhkyset (tai pöördit tai pulut, niinkuin nykyisen luottotatuoijani kanssa niitä nimitetään) tämän vuoden huhtikuussa. Ensi kuussa olis tarkoitus jatkaa rintakehäni loppuun, korjataan tähdet ja väritetään sekä varjostetaan kyyhkyt! :-) Ja seuraava tatuointi-idea on jo toteutusta vaille valmis...